Understanding Cyberhate on tutkimus valkoisen rodun ylivallan kannattajien verkkokäyttäytymisestä ja heidän viestintästrategioistaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisemmasta viharyhmien tutkimuksesta ja sosiaalisesta identiteetti teoriasta, jonka mukaan ”ihmiset määrittelevät itsensä ryhmäjäsenyyksiensä avulla, ja saavuttaakseen myönteisen itsemäärittelyn, pyrkivät saavuttamaan sisäryhmälleen etua tai paremmuutta vertailun kohteena oleviin ulkoryhmiin nähden”.
Tutkimuksella selvitettiin siis sitä, millaista viestintää ryhmäläiset käyttävät rekrytoidessaan uusia jäseniä ja levittäessään omaa ideologiaansa sekä sitä, kuinka ryhmäläiset perustelevat rasististen viestien levittämisen sekä itselleen että muille niin että ne ylläpitäisivät omia ennakkoluuloja ja poistaisivat mahdollisia epäilyksiä.
Tutkimusaineistona olivat Yhdysvalloissa perustetut 43 valkoisen rodun ylivaltaa kannattavaa internetsivustoa. Sivustoja analysoitiin ja arvioitiin kahden muuttujan, sosiaalisen kilpailun ja sosiaalisen luovuuden, kautta. Näiden esiintymistä sivustoilla mitattiin muun muassa tutkimalla sitä, kuinka paljon sivustoilla puolustetaan väkivaltaa ja kannustetaan sosiaalisiin konflikteihin.
Vastoin tutkijoiden oletuksia, sivustoilla sosiaalinen luovuus oli yleisempää kuin sosiaaliset konfliktit. Sosiaalisella luovuudella tarkoitetaan sellaista viestintää, jolla pyritään vertailun kautta erottamaan ulkoryhmäläiset sisäryhmäläisistä tavoitteena oman ryhmän paremmuuden osoittaminen.
Sivustoilla sosiaalisella luovuudella pyrittiin purkamaan epäilyksiä ja ylläpitämään toisiin rotuihin liitettyjä ennakkoluuloja. Esimerkiksi Holokaustin kieltävät sivustot eivät tutkijoiden mukaan kannusta väkivaltarikoksiin juutalaisia kohtaan, mutta ne haastavat viestinnällään historian autenttisuutta ja ehdottavat, että juutalaiset ovat itse keksineet nämä väitteet valkoisten hirmuteoista. Kerrassaan mahtavaa historiankirjoitusta!
Tutkimus osoitti myös, että rasismi on edelleen erilaisten viharyhmien suosituin aihe: 91 prosenttia sivustoista nimesi juuri afrikanamerikkalaiset ulkoryhmäläisikseen. Mielestäni ainut lohduttava asia tutkimuksessa oli se, että sivustoilla kannustettiin varsin vähän väkivaltaan. Identiteettiä ja yhteisöllisyyttä ylläpidettiin lähinnä sosiaalisen luovuuden kautta.
Toisaalta vähäinen väkivallan puolustaminen tai siihen kannustaminen ei kerro koko totuuttaa. On tietysti mahdollista ja varsin oletettavaakin, että väkivallasta keskustellaan salaisemmin esimerkiksi sähköpostin välityksellä.
Understanding Cyberhate
Social Competition and Social Creativity in
Online White Supremacist Groups
Social Science Computer Review, Vol. 23 No. 1, 68-76
Karen M. Douglas
Craig McGarty
Ana-Maria Bliuc
Girish Lala
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kiitokset mielenkiintoisesta blogiaiheesta! Kerkesit jo kommenttoimaan tuohon kysymykseen, miksi vihasivustot eivät kuitenkaan pursua väkivaltaa verkkosivuilla, vaan ehkä se käydäänkin esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Oliko tukimuksissa todettu jotain esimerkiksi sananvapauden asteesta tai jotain muuta, jolla voitiin kuitenkin katsoa joku teksti erittäin rasistiseksi tai aggressiiviseksi? Miten itse kyseenalaistat tutkimuksen tuloksen, jossa sanottiin sosiaalisen luovuuden paistavan enemmän läpi kuin sosiaalisten konfliktien?
Epäilemättä siihen, etteivät sivustot kannusta väkivaltaan, on jo ihan perustuslaillinenkin syy. Jos sivusto koettaisiin uhaksi kansalaisten turvallisuudelle, joutuisi se kenties jonkinlaiseen sensurointiin. Sen sijaan kun liikutaan teoreettis-ideologisella tasolla, voidaan sensuuriuhatkin torjua vetoamalla sananvapauteen.
Tätä ongelmaa juuri tutkimuksessakin analysoitiin, eli pelko sivuston sulkemisesta tai syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta estävät avoimen rasistiseen kirjoitteluun.
Tutkimuksessa viestien rasistisuuden astetta ei suoranaisesti mitattu. Mielestäni on loogista, että sosiaalinen luovuus oli yleisempää, koska uskon monien tällaisiin ryhmien kuuluvien ihmisten todella olevan varsin kujalla ajatusmaailmansa kanssa. Sosiaalista luovuutta edustavalla viestinnillä ihmiset ylläpitävät mielipiteitään ja asenteitaan.
Toisaalta tällaista näkymättömämmin yksilön arvoja esittävää viestintää on tietysti vaikeampi tutkia ja havaita...
Otan kantaa tuohon holokaustin kieltämiseen, koska äärimmäinen esimerkki saa sumentaa helposti ajattelua. Holokaustin kieltäminen on osa sanavapautta. Mielipiteen- ja sananvapaus on yksi niitä perustavia ajatuksia johon sivistynyt yhteiskunta perustuu. Mikäli kiellämme jonkin ajatuksen (oli se sitten miten absurdi tai loukkaava tahansa) esittämisen, eteemme tulee valtava ongelma siitä, mihin raja on vedettävä. Jokin ajatus tai mielipide loukkaa aina jotain ihmistä tai ihmisryhmää. Mutta normaaliin kanssakäymiseen sisältyy näiden ajatuksen sietäminen, kriittinen tarkastelu ja siitä seuraava mahdollinen kumoaminen.
Mistä me tiedämme kuoliko keskitysleireillä juutalaisia? Kuka meille on niin kertonut? Eikö lähdekritiikki toimi molempiin suuntiin? Se, että jokin ajatus (kuten holokausti tai aurinkokunnan rakenne) on yleisesti hyväksytty, ei tee siitä automaattisesti totta. Parhaimmillaan tällaiset massasta poikkeavat ajatukset pakottavat meitä tutkimaan oman maailmankuvamme muodostumista ja kenties perehtymään asiaan syvällisemmin.
Täytyy kuintenkin muistaa, että puhun nyt vain ajatuksista ja mielipiteistä. Väkivallalla uhkaaminen tai toisten siihen houkuttelu on syystä rajattu sananvapauden ulkopuolelle. Mutta mielipiteiden ollessa edelleen vapaita meidän täytyy kyetä tarkastelemaan viileän kriittisesti _kaikkia_ ajatuksia.
Lähetä kommentti