Kunnialoukkauksia vastustava puolue ADL (Anti-Defamation League) tekee laaja-alaista työtä ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolesta. Puolue perustettiin vuonna 1913 vastalauseena juutalaisiin kohdistuville sortotoimille ja kunnianloukkauksille. Tänä päivänä ADL:n tavoitteena on turvata reilu ja oikeudenmukainen kohtelu kaikille ihmisryhmille. Puolue vaikuttaa erityisesti kansalaisoikeuksiin liittyvien asioiden puolesta ja vastustaa kaikenlaisen fanaattisuuden ilmentymiä.
ADL:n internetsivuilta löytyy linkkejä myös viharyhmistä tehtyihin tutkimuksiin. Erityisen mielenkiintoinen on ADL:n julkaisema kirja Poisoning the Web: Hatred Online. Internet Bigotry, Extremism and Violance. Teos esittelee monipuolisesti viharyhmien historiaa ja kehitystä sekä erilaisia vihan ilmenemismuotoja. Teoksessa kirjoittajat ovat tutkineet myös uuden informaatio- ja viestintäteknologian merkitystä viharyhmille. Koska tässä blogissa käsitellään vihaa verkossa, eli tavoitteenamme on esitellä viharyhmistä tehtyjä tutkimuksia multimediaviestinnän näkökulmasta, seuraavaksi tarkastelen tarkemmin kirjoittajien ajatuksia internetistä ja viharyhmistä.
Kirjoittajien mukaan verkkoa voidaan pitää vihan työkaluna. Viharyhmät voivat levittää propagandaansa tehokkaasti verkossa. Erityisesti uutisryhmissä ja erilaisilla keskustelufoorumeilla ääriryhmäläiset väittelevät, kiistelevät ja mollaavat sekä rekrytoivat uusia jäseniä. Verkossa ääriryhmäläiset voivat perustaa erilaisia sähköisiä postituslistoja, joiden kautta viestintä on edullista, tehokasta ja vaivatonta. Kirjoittajien mukaan tällaiset listat ovat yleensä avoimia kaikille, mutta verkosta löytyy myös lukuisia salattuja viestintäkanavia, joiden kautta ryhmäläiset pitävät toisiinsa yhteyttä. Joillakin listoilla voidaan käyttää myös salakieltä, jonka dekoodaukseen tarvitaan omat ohjelmat. Kirjoittajien mukaan ääriryhmäläiset käyttävät paljon myös suoraa sähköpostia yhteydenpidossa.
Viestintäteknologinen kehitys ja internetin leviäminen globaalisti on siis helpottanut kommunikaatiota lukuisin tavoin myös ääriryhmäläisten välillä. Internetin aikakaudella ääriryhmiin kuuluvien ihmisten ei enää tarvitse elää eristyksessä oman ideologiansa kanssa vaan samoin ajattelevien kanssa voi kommunikoida ajasta ja paikasta riippumatta ”online”.
Kirjoittajat näkevät Internetin valinnan foorumina ja tilana, jossa ääriryhmäläiset pystyvät kontrolloimaan sanomiaan. Vaikka ääriryhmiä voidaankin kritisoida avoimesti esimerkiksi erilaisilla vuorovaikutteisilla keskustelupalstoilla, vihaajien ei tarvitse julkaista tällaisia kriittisiä viestejä kotisivuillaan. Tämä nostaa esille kysymyksiä kansalaisten medialukutaidon tärkeydestä ja kyvystä esittää lähdekritiikkiä. Kirjoittajien mukaan kansalaisen on mahdotonta tietää, ovatko yksittäiset sivustot, lukuun ottamatta kansallisen maineen saavuttaneita suosittuja sivustoja, luotettavia. Lisäksi verkon kehittyneet työkalut mahdollistavat sellaisten sivustojen luomisen, jotka visuaalisesti muistuttavat luotettavien organisaatioiden sivustoja.
Käykää tsekkaamassa sivustoa www.hatecrime.net, jos viharikokset kiinnostavat yleisemminkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
On totta, että internet on edesauttanut ääriliikkeiden kehittymistä ja pitää yhteyttä toisiinsa. Ne saavat verkon avulla voimaa ja lisää jäseniä liittymään. Eräs dokumentti kertoikin Venäjän ääriliikkeistä ja dokumentin tekijä löysi Venäjän vaarallisimmat ääriliikkeet internetin kautta ja otti heihin yhteyttä. Sivustot olivat kuin ääriliikkeiden CV:tä, joissa muiden kauheuksien lisäksi oli lisätty myös video-klippejä miten ihmisiä hakataan /potkitaan lähes kuoliaaksi metroissa ja kaduilla, sillä he ovat "väärää" rotua ääriliikkeiden mielestä. Ryhmän jäsenet olivat ylpeitä "saavutuksistaan" ja siitä että internet sivut/blogit tuovat materiaalin koko kansan silmien eteen. Mielestäni tälläiset sivut täytyisi kieltää, mutta tämä tosin tapahtuu Venäjällä joten poliisi ei ehkä pysty asialle mitään. Tiedättekö millaisia keinoja Suomessa olevat ääriliikkeet käyttävät internetissä?
Rikollinen toiminta on rikollista myös netissä. On tärkeää selvittää viharyhmien toimintatapoja internetissä ja saada laittoman materiaalin julkaisijat vastuuseen. Internetin vapaaseen teidonvälitykseen perustuvan luonteen takia tämä on hyvin vaikeaa, mutta uskon, että tehokkaampia ja eettisesti pitäviä tapoja saadaan luotua.
En voi sille mitään, että minulla nousee niskakarvat pysyyn aina kun internetistä puhutaan laittomuuksia, hirveyksiä ja vihaa lietsovana välineenä. Välillä tuntuu siltä, että internetissä on juuri sen verran roskaa, vihaa ja rikollisuutta kuin maailmassa yleensä. En kiistä sitä, etteikö internet olisi tulvillaan täysin asiatonta materiaalia ja tämä on epäkohta johon täytyy puuttua, mutta internetin myönteisistä vaikutuksista kuulee puhuttavan hyvin vähän.
Esimerkiksi viharyhmät voivat levittää materiaalia ja verkostoitua netin välityksellä todella tehokaasti. Toisaalta samaisen netin ansiosta yllä mainittu dokumentti oli mahdollista toteuttaa ja siten kasvattaa ihmisten tietoisuutta ääriliikkeiden toiminnasta. Esimerkiksi tässä tapauksessa internet on mahdollistanut hyvin tehokkaan tavan tutkia ja perehtyä ääriliikkeiden toimintaan ja tätä kautta saada tietoja niiden toiminnasta.
Asioilla on aina monta puolta. Viharyhmien ja muiden ääriliikkeiden tapauksessa uskoisin, että positiivinen vaikutus voi olla jopa suurempi, vaikka siitä ei kovin usein puhutakaan. Edellyttäen tietenkin laittoman toiminnan estämiseen käytössä olevien toimintatapojen paranemista tulevaisuudessa.
Olisi ehkä pitänytkin tehdä oma blogi aiheesta "Rakkaus verkossa - internetin parantava voima" ;)
Suomalaisista viharymien sivustoista emme löytäneet valitettavasti tutkimusta. Hyvä huomio Jounilta, asioilla on aina kaksi puolta ja ehkä niiden ongelmien sijasta voitaisiin enemmän keskittyä myös internetin posiitiviisn vaikutuksiin. Se, mistä vinkkelistä internetiä tarkastellaan taitaa usein riippua ihan vaan käsiteltävästä aiheesta. Jos nettiä käytetään "johonkin hyvään" on näkökulma tutkimuksessa internetiä suosiva ja sama toisinpäin. Mutta on totta, että ehkä mediassa voitaisiin enemmänkin tuoda esiin verkon positiivisia vaikutuksia. Ehkä samalla myös vanhempien ihmisten asenteita verkkoa kohtaan saataisiin muutettua positiivisempaan suuntaan, ja samalla he voisivat ymmärtää paremmin lastensa netinkäyttötarpeita.
Hetkinen. Ennen kuin alamme puhumaan mitä pitäisi kieltää ja mitä ei, on syytä pohtia asiaa sananvapauden kannalta. Vapaassa maassa minulla on oikeus esittää mielipiteitäni vapaasti, kunhan en uhkaa ihmisiä väkivallalla tai kiihota toisia tekemään niin.
Minulla on oikeus esim. epäillä juutalaisten joukkotuhoa tai puolustaa sellaista ihmistä, joka holokaustia epäilee. Meidän on kestettävä myös omasta kannastamme radikaalistikin poikkeavia mielipiteitä. Tottakai sananvapauteen kuuluu vastuu, mutta samalainen vastuu on myös niillä, joiden ajatuksia jokin mielipide silittää vastakarvaan.
Voisin jopa sanoa, että tällaisten "normista" eroavien mielipiteiden kohdalla sanavapautta on pidettävä jopa suuremmassa arvossa kuin yleistä ajattelua noudattavien mielipiteiden kohdalla. Todellinen omistautumisemme vapaalle ajatustenvaihdolle nimittäin mitataan juuri näiden ääripäiden ollessa kyseessä.
Jonkin mielipiteen leimaaminen "vihaksi" ja mahdollinen kieltäminen tallaa pahasti sananvapautta. Blogin artikkelissa esitelty ADL on saanut negativiistäkin mainetta juuri tällaisella toiminnalla, jossa kuka tahansa Israelia arvosteleva henkilö leimataan antisemitistiksi.
Asioilla on aina useita puolia, joista mitään ei saa sivuttaa arvoimatta sitä ensin.
Lähetä kommentti