Vaikka blogissamme käsitellyt vihailmiöt edustavat pääasiassa yhteiskunnallisesti paheksuttua tai rikollista toimintaa, ajattelin tuoda esiin myös sellaisen vihan, johon kaikki saattavat langeta.
Maija Aalto käsittelee Helsingin Sanomien kolumnissaan Facebook-viharyhmää, jossa vaaditaan, että lapsiin sekaantuneiden nimet ja kuvat pitää julkaista verkossa. Periaatteessa ryhmä siis kannattaa oman käden oikeutta lapsiin sekaantuneiden lynkkaamiseksi. Tällaisia ryhmiä on verkossa paljon ja ne voivat kerätä yllättävänlaajan suosion. Varmasti kaikki olemme sitä mieltä, että lapsiin sekaantuminen on rikoksista kauheimpia, joten mitä pahaa on kauhean rangaistuksen vaatimisessa näille rikollisille? Kun epäillyn kuva on julkistettu, ei paluuta rivikansalaiseksi ole. Aalto muistuttaa, että " jopa ihmishirviöillä on ihmisoikeuksia, ellemme halua rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen on hirviö."
Lisää esimerkkejä juuri tällaisesta vihasta voi lukea kolumnin kommenteista. Näin pauhaa yksi kommentoijista: "Pedofiilit on lainsuojattomia, minun mittakaavassani. lakia ja asetuksia noudatan muuten pilkulleen, mutta tuossa asiassa en tulisi sitä koskaan tekemään." Tunteet on usein vaikea pitää erossa näin arassa aiheessa. Voiko tällaisen verkkovihan rinnastaa esimerkiksi maahanmuuttajiin kohdistuvaan rasismiin? Onko oikeutetumpaa järjestäytyneesti syrjiä ja halveksua rikosepäiltyjä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Poimimasi artikkeli havainnollistaa hyvin sen, että vihalla verkossa on monia muotoja. Odotan kiinnostuneena tästä aiheesta viriävää keskustelua.
Tälläistä viharyhmää voi mielestäni verrata rasismiin tai syrjintään. Ei ehkä suoraan, mutta osittain. Lapsiin sekaantuminen on kauhea rikos, mutta kuten totesit paluuta rivikansalaiseksi ei ole enää sen jälkeen jos henkilötiedot leviävät internetiin. Jokainenhan ihminen voi tehdä parannuksen ja muuttua. Ymmärrän pointin siitä, että internet olisi toimiva keino varoittaa toistuvasti pedofiiliaan syyllityneistä (esim. äidit osaisivat varoittaa lapsiaan) mutta luulen että lynkkaus meininki nousisi jossain vaiheessa esiin. Miten internetiä pystyisi siis hyödyntämään?
Kieltämättä tämä on erittäin kiperä aihe...
Jos nyt en ihan väärin muista, luin kolumnin, jossa Hesarin USA:n kirjeenvaihtaja Pekka Mykkänen kertoi saaneensa postissa viranomaisten ilmoituksen naapurustoon muuttaneesta pedofiilistä. Täysin varma en tästä asiasta ole, mutta melko raju olisi tuokin vaihtoehto. Toisaalta pahalta tuntuu sekin, että muutaman(?) vuoden vankeuden jälkeen jopa paatuneet pedofiilit saavat jatkaa elämäänsä lähiöissä kaikessa rauhassa.
Varmin tapa maailman pahuudelta suojaamiseen on varmaankin osallistuva vanhemmuus. Sellainen, missä vanhemmat ovat todella tietoisia lastensa fyysisistä ja virtuaalisista liikkeistä, kaveripiiristä sekä elämästä muutenkin. Jos rikollisten nimet, osoitteet ja kuvat olisivat julkisia, näyttäisivätkö vanhemmat lapsilleen niitä siltä varalta, että "jos tämä ja tämä setä tulee vastaan, juokse karkuun"? Tehottomalta tuntuisi tuo ratkaisu...
Totta, olisi varmasti tehotonta, että vanhemmat esimerkiksi näyttäisivät pedofiilien kuvia lapsilleen siltä varalta, että nämä törmäisivät juuri heihin. Tällainen saattaisi jopa lietsoa pelkoa lapsissa. Pian lapsi pelkäisi koko naapurustoa.
Kun vanki on kärsinyt rangaistuksensa ja päässyt pois vankilasta, on reilua, että hän saa jatkaa elämäänsä. Tämä ei onnistu, jos tiedot hänestä ovat levinneet esim. internetiin.
Toisaalta, niinkin sairaat ihmiset kuin pedofiilit eivät mielestäni muutu. Osa minusta kannattaa tällaisia ryhmiä, joissa esim. pedofiilien kuvat ja tiedot julkaistaan. Usein pedofiilit ovat vaikutusvaltaisia/arvostettuja henkilöitä kuten lääkäreitä, joten nöyryytys on heille pahin rangaistus. Tähän tällaiset ryhmät ymmärtääkseni myös pyrkivät.
Lähetä kommentti