Nuoret suostuttelevan tarinankerronnan kohteina

Valitsimme yhteiseksi tutkimukseksemme artikkelin Persuasive Storytelling by Hate Groups Online: Examining its Effects on Adolescents. (Elissa Lee ja Laura Leets, American Behavioral Scientist Vol 45. No.6. 2002. s.927-957.)
Kyseessä on empiirinen tutkimus, jossa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimus on julkaistu käyttäytymistieteellisessä lehdessä. Aiheen ja näkökulman puolesta artikkeli sopisi kuitenkin myös multimediaviestinnän tai mediakasvatuksen julkaisuun.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia nuorten ensireaktioita verkkovihakerrontaa kohtaan sekä selvittää mahdollisten vaikutusten pysyvyyttä vastaanottajissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui suostuttelevan kerronnan teoriasta (retoriikka).

Tutkimuksen menetelmänä käytettiin verkkokyselyä, jossa käytettiin Likertin seitsenportaista skaalaa. Kyselyyn osallistui 108 nuorta, joista suurin osa (78,8 %) oli valkoihoisia. Loput vastaajista edustivat afroamerikkalaisia (2,8 %), latinalaisamerikkalaisia (2,8 %), aasianamerikkalaisia (13,9 %) ja monirotuisia (1,9 %). Suurin osa vastaajista oli keskimääräistä parempituloisista perheistä.

Tutkimuksen kulku

Tutkimus koostui kolmesta osasta: ennakkotestistä, jossa vastaanottajien ensireaktioita mitattiin sekä kahdesta kyselyosuudesta. Koko tutkimusaineisto kerättiin verkossa. Yllättävää oli, että vastaajille maksettiin tutkimukseen osallistumisesta.

Kyselyn materiaali koostui eritasoisista rasististen tekstien esimerkeistä.

Tutkimuksen muuttujia olivat:

1. Vastaanottavuus
Ei-rasistinen
Neutraali
Rasismille valmiiksi altistunut

2. Narratiivisuus
Korkea
Matala

3. Viestin eksplisiittisyys
Implisiittinen
Eksplisiittinen

Tutkimuksessa vastaajat joutuivat muun muassa lukemaan erilaisia tekstejä sekä katsomaan kuvia. Tekstien aiheet käsittelivät rotujen välistä rakkautta, maahanmuuttoa ja valkoisen rodun ylemmyyttä. Tekstit valittiin edustamaan vihasivustojen erilaisia kerronta- ja suostuttelutapoja.

Tutkimuksesta saatiin selkeä tulos: Nuorista korkeanarratiiviset epäsuorat viestit olivat aluksi suostuttelevampia. Viestien vaikutus ei kestänyt kuitenkaan kauan. Epäsuorat matalanarratiiviset viestit osoittautuivat suostuttelevuudeltaan pysyvämmiksi. Mielenkiintoista oli, että viestien narratiivisuuden astetta muutettiin ainoastaan kuvien avulla, mutta tekstit pidettiin samoina.


Verkkovihan tutkimus on yleistymässä. Tutkijat ovat olleet erityisen huolissaan nuorista ja siitä, kuinka verkkoa voidaan käyttää propagandististen viestien levittämisen keinona. Ei ole yllättävää, että tutkimus kohdistuu juuri herkässä iässä oleviin nuoriin, koska heihin on helpompi vaikuttaa. He myös päätyvät helposti enemmän tai vähemmän rasistisille sivustoille.

Mielestämme tutkimuksen näkökulma verkkovihaan oli mielenkiintoinen ja se osoitti, että retoriikkaa voidaan soveltaa myös multimediaviestinnän tutkimuspiirissä.

- I & S & I -