"Verkko tekee vihaamisesta helppoa", otsikoi Helsingin Sanomat Ulkomaanosiossaan kokosivun jutulla maanantaina 23.3. Kähkösen mukaan viha on saanut hedelmällisen kasvualustan verkkoyhteisöissä, joissa käyttäjät voivat luoda sosiaalisia verkostoja samanmielisten kanssa erilaisilla sivustoilla ja ryhmissä. Verkko on vaikuttava ja tehokas työkalu viestien levittämiseen. Erilaiset viharyhmät hyödyntävät Internetin yhteisöpalveluja, kuten MySpacesia, YouTubea ja Facebookia, idelogisten ajatusten levittämiseen ja uusien jäsenten rekrytoimiseen.
Verkon viharyhmät voidaan jakaa erilaisiin luokkiin: Toiset syntyvät spontaanisti ja keskittyvät vain tiettyihin kohderyhmiin, kun taas toiset ovat harkinnanvaraisempia yhteisöjä, joissa vihaa lietsotaan vakavammin. Verkosta löytyy myös yhteisöjä, joissa idolisoidaan rikollisia ja fasistijohtajia.
KASVOTON MEDIA
Mielenkiintoista on, että verkossa kynnys liittyä tällaisiin ääriryhmiin on matalampi kuin oikeassa elämässä. Verkko on kuitenkin julkisuuden tila siinä missä koululuokkakin. Miksi virtuaalisesti sitten käyttäydytään niin eri tavalla? Uskon, että useat käyttäjät kokevat verkon epätodellisena maailmana; se tarjoaa käyttäjilleen maskin ja vapauden leikkiä erilaisilla identiteeteillä. Verkossa voi hyvällä omallatunnolla ”hullutella” ja rikkoa sellaisia rajoja, joita ei oikeassa elämässä uskaltaisi.
3 kommenttia:
"Verkon viharyhmät voidaan jakaa erilaisiin luokkiin: Toiset syntyvät spontaanisti ja keskittyvät vain tiettyihin kohderyhmiin, kun taas toiset ovat harkinnanvaraisempia yhteisöjä, joissa vihaa lietsotaan vakavammin."
Oletteko löytäneet muita luokitteluja? Erilaisia luokitteluja voisi hyödyntää omassakin tutkimuksessa.
Luokittelut toimisivat hyvinä työkaluina tutkimuksessa. Varsinaisia luokituksia ei valitettavasti ole tullut vastaan tai siis sellaista tutkimusta, joka olisi nimenomaan pyrkinyt luokittelemaan viharyhmiä erilaisiin kategorioihin. Jokainen tutkimus tekee tietysti osaltaan jonkin asteista luokittelua määritellessään verkon viharyhmiä.
Tämä tuntuu olevan verkossa tapahtuvaa kanssakäymistä leimaava asia: kynnys näyttää tunteet suoraan on matala. Juuri kasvottomuus ja viestinnän yksinkertaisuus eri sovellusten avulla varmaan ovat siihen syinä.
Verkkoyhteisöjä käsittelevä ryhmä pohti blogissaan mielenkiintoista vihaan ja verkkoon liittyvää uutista (http://yhteisoblogi.blogspot.com/2009/04/helpot-vaaralliset-verkkoyhteisot.html. Kuopion ja Joensuun yliopistojen yo-kuntien pj:t erosivat liityttyään rasistiseen facebook-ryhmään. Siitä voi mielestäni päätellä, että vaikka verkossa on helppo vihata, myös virtuaalitodellisuudessa tehdyt teot ovat todellisia, ja niillä on todelliset seuraukset.
- Maija V
Lähetä kommentti