Tässä se nyt on. Valmis vihablogi odottaa muiden kommentteja!
Varsinaisia postauksia blogiin kertyi 18 kappaletta, joista seitsemässä käsiteltiin tieteellistä artikkelia. Blogimme alkoi verkkovihan määrittelyllä ja jatkui erilaisten ilmiöiden käsittelyllä. Monissa postauksissa esiteltiin verkkovihaa eri muodoissaan sekä keinoja sen tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Eniten blogissa painottuu globaali näkökulma ja nuoriin vaikuttaminen.
-La Ida Loca, IT-Ihme ja Sally Spectacular-
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Sosiaalista ja epäsosiaalista verkostoitumista
Valitsin toiseksi tieteelliseksi artikkeliksi Sajai Singhin (2008) tekstin, jossa käsitellään nk.epäsosiaalista verkostoitumista (anti-social networking) perinteisten sosiaalisten palvelujen rinnalla. Singhin mukaan epäsosiaaliset verkostoitumispalvelut ovat nousseet suosioon mm. Facebookin siivellä. Monissa niistä suhtaudutaan kyynisesti ja halveksuvasti verkkoyhteisöjen kautta syntyneisiin ihmissuhteisiin ja tarjotaan ilmaisuväylä valtavirrasta eriäville ja usein kyseenalaisille mielipiteille. Tässäkin blogissa käsitellyt Hatebook ja Enemybook ovat esimerkkejä huumoripitoisista antisosiaalisista palveluista. Singhin mielestä harmiton parodia voi kuitenkin kehittyä vaaralliseen suuntaan.
Singh erittelee epäsosiaaliseen verkostoitumiseen liittyviksi ilmiöiksi verkkokiusaamisen, verkkohäirinnän ja -vainoamisen sekä vihaviestit. Kiusaamista ja vihaviestejä on tässä blogissa jo käsitelty, joten keskityn tässä verkkohäirintään ja -vainoamiseen.
Verkkovainoamisessa eli "stalkkauksessa" on kyse siitä, että ihminen vainoaa toista ihmistä sähköisesti. Tällaiseen vainoon voi liittyä esimerkiksi vääriä syytöksiä, uhkailua, henkilöllisyyden varastaminen tai aggression eri muodot.
Singh luokittelee vainoamisen epäsosiaaliseen verkostoitumiseen, sillä vainoajat usein löytävät uhrinsa hakukoneiden, chat-palvelujen ja verkkoyhteisöjen kautta. Vaikka tällaiset palvelut vaativat yleensä salasanan, kuka tahansa voi luoda itselleen käyttäjäprofiilin. Yleensä verkkopalveluilla ei ole resursseja varmistaa käyttäjien aitoutta. Koska palvelujen perimmäinen idea on jakaa tietoja ja ajatuksia, ne ovat myös alttiita epäsosiaaliselle käyttäytymiselle. Palvelujen tuleekin pyrkiä entistä paremmin varmistamaan käyttäjien henkilöllisyyksien aitous.
Haitallista toimintaa vastaan voidaan taistella monin keinoin. Laki ei ole kovin vahva lääke, sillä Internetiä koskevat lait ovat vasta muotoutumassa. Singh esittelee kuitenkin artikkelissaan muutaman kohdan Intian lainsäädännöstä, jotka voivat olla hyödyksi. Euroopan Unioni on ollut erityisen huolissaan pedofiliasta ja muista Internetin vaaroista lapsille. 60 miljoonaa dollaria on suunnattu kolmevuotiselle lastensuojeluohjelmalle.
Sajai Singh, Anti-social networking: Learning the art of making enemies in web 2.0
Journal of Internet Law, December 2008
Singh erittelee epäsosiaaliseen verkostoitumiseen liittyviksi ilmiöiksi verkkokiusaamisen, verkkohäirinnän ja -vainoamisen sekä vihaviestit. Kiusaamista ja vihaviestejä on tässä blogissa jo käsitelty, joten keskityn tässä verkkohäirintään ja -vainoamiseen.
Verkkovainoamisessa eli "stalkkauksessa" on kyse siitä, että ihminen vainoaa toista ihmistä sähköisesti. Tällaiseen vainoon voi liittyä esimerkiksi vääriä syytöksiä, uhkailua, henkilöllisyyden varastaminen tai aggression eri muodot.
Singh luokittelee vainoamisen epäsosiaaliseen verkostoitumiseen, sillä vainoajat usein löytävät uhrinsa hakukoneiden, chat-palvelujen ja verkkoyhteisöjen kautta. Vaikka tällaiset palvelut vaativat yleensä salasanan, kuka tahansa voi luoda itselleen käyttäjäprofiilin. Yleensä verkkopalveluilla ei ole resursseja varmistaa käyttäjien aitoutta. Koska palvelujen perimmäinen idea on jakaa tietoja ja ajatuksia, ne ovat myös alttiita epäsosiaaliselle käyttäytymiselle. Palvelujen tuleekin pyrkiä entistä paremmin varmistamaan käyttäjien henkilöllisyyksien aitous.
Haitallista toimintaa vastaan voidaan taistella monin keinoin. Laki ei ole kovin vahva lääke, sillä Internetiä koskevat lait ovat vasta muotoutumassa. Singh esittelee kuitenkin artikkelissaan muutaman kohdan Intian lainsäädännöstä, jotka voivat olla hyödyksi. Euroopan Unioni on ollut erityisen huolissaan pedofiliasta ja muista Internetin vaaroista lapsille. 60 miljoonaa dollaria on suunnattu kolmevuotiselle lastensuojeluohjelmalle.
Sajai Singh, Anti-social networking: Learning the art of making enemies in web 2.0
Journal of Internet Law, December 2008
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Vihaisten asiakkaiden kosto
Ajattelin, että blogimme kaipaa lisää kepeähköjä postauksia.
Forbes on kuuluisin vuosittain ilmestyvästä maailman rikkaimpien henkilöiden listastaan ja muista vastaavista. Forbes on myös listannut kymmenen parasta yritysten vihaamiseen omistautunutta verkkosivustoa. Sivustot on arvioitu mm.viihdearvon, päivitysten määrän ja vihaisuuden tason mukaan. Kymmenen kärkeen ovat päässeet mm. WalMartin, American Expressin, UPS:n ja PayPalin vihaussivustot. Niissä kerrotaan yrityksiin liittyvistä huonoista kokemuksista ja jaetaan tietoa yritysten "vaaroista". Ehkä yleisempää tämäntyyppinen yrityksiä koskevien mielipiteiden ja kokemusten jakaminen on blogeissa ja keskusteluforumeilla. Harvat kokevat asian niin tärkeäksi, että pistävät kokonaisen sivuston pystyyn.
Eräs kirjoittaja juhlii Microsoftista vapautumistaan näin: "Sweet, sweet, sweet like candy after staying with a diabetic, sweet Linux"
Monet vihatuista yrityksistä eivät kommentoineet näitä sivustoja mitenkään. Osa yrityksistä tyytyi toteamaan, että nekin kuuluvat sananvapauden piiriin. Epäilemättä nämä sivustot kuitenkin koetaan vähintään kiusallisiksi. Esimerkiksi WalMart on puolustautunut tällaisia sivustoja vastaan omalla, vääriä tietoja oikaisevalla sivustollaan walmartfacts.com. WalMartin kaltaisia superkorporaatioita eivät mielipiteet verkossa juuri uhkaa, mutta pienille yrityksille ne voivat olla jopa kohtalokkaita.
Forbes Top Corporate Hate Websites
http://www.forbes.com/2005/03/07/cx_cw_0308hate.html
Forbes on kuuluisin vuosittain ilmestyvästä maailman rikkaimpien henkilöiden listastaan ja muista vastaavista. Forbes on myös listannut kymmenen parasta yritysten vihaamiseen omistautunutta verkkosivustoa. Sivustot on arvioitu mm.viihdearvon, päivitysten määrän ja vihaisuuden tason mukaan. Kymmenen kärkeen ovat päässeet mm. WalMartin, American Expressin, UPS:n ja PayPalin vihaussivustot. Niissä kerrotaan yrityksiin liittyvistä huonoista kokemuksista ja jaetaan tietoa yritysten "vaaroista". Ehkä yleisempää tämäntyyppinen yrityksiä koskevien mielipiteiden ja kokemusten jakaminen on blogeissa ja keskusteluforumeilla. Harvat kokevat asian niin tärkeäksi, että pistävät kokonaisen sivuston pystyyn.
Eräs kirjoittaja juhlii Microsoftista vapautumistaan näin: "Sweet, sweet, sweet like candy after staying with a diabetic, sweet Linux"
Monet vihatuista yrityksistä eivät kommentoineet näitä sivustoja mitenkään. Osa yrityksistä tyytyi toteamaan, että nekin kuuluvat sananvapauden piiriin. Epäilemättä nämä sivustot kuitenkin koetaan vähintään kiusallisiksi. Esimerkiksi WalMart on puolustautunut tällaisia sivustoja vastaan omalla, vääriä tietoja oikaisevalla sivustollaan walmartfacts.com. WalMartin kaltaisia superkorporaatioita eivät mielipiteet verkossa juuri uhkaa, mutta pienille yrityksille ne voivat olla jopa kohtalokkaita.
Forbes Top Corporate Hate Websites
http://www.forbes.com/2005/03/07/cx_cw_0308hate.html
Verkkoviha ja rasististen ryhmien identiteetti
Understanding Cyberhate on tutkimus valkoisen rodun ylivallan kannattajien verkkokäyttäytymisestä ja heidän viestintästrategioistaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisemmasta viharyhmien tutkimuksesta ja sosiaalisesta identiteetti teoriasta, jonka mukaan ”ihmiset määrittelevät itsensä ryhmäjäsenyyksiensä avulla, ja saavuttaakseen myönteisen itsemäärittelyn, pyrkivät saavuttamaan sisäryhmälleen etua tai paremmuutta vertailun kohteena oleviin ulkoryhmiin nähden”.
Tutkimuksella selvitettiin siis sitä, millaista viestintää ryhmäläiset käyttävät rekrytoidessaan uusia jäseniä ja levittäessään omaa ideologiaansa sekä sitä, kuinka ryhmäläiset perustelevat rasististen viestien levittämisen sekä itselleen että muille niin että ne ylläpitäisivät omia ennakkoluuloja ja poistaisivat mahdollisia epäilyksiä.
Tutkimusaineistona olivat Yhdysvalloissa perustetut 43 valkoisen rodun ylivaltaa kannattavaa internetsivustoa. Sivustoja analysoitiin ja arvioitiin kahden muuttujan, sosiaalisen kilpailun ja sosiaalisen luovuuden, kautta. Näiden esiintymistä sivustoilla mitattiin muun muassa tutkimalla sitä, kuinka paljon sivustoilla puolustetaan väkivaltaa ja kannustetaan sosiaalisiin konflikteihin.
Vastoin tutkijoiden oletuksia, sivustoilla sosiaalinen luovuus oli yleisempää kuin sosiaaliset konfliktit. Sosiaalisella luovuudella tarkoitetaan sellaista viestintää, jolla pyritään vertailun kautta erottamaan ulkoryhmäläiset sisäryhmäläisistä tavoitteena oman ryhmän paremmuuden osoittaminen.
Sivustoilla sosiaalisella luovuudella pyrittiin purkamaan epäilyksiä ja ylläpitämään toisiin rotuihin liitettyjä ennakkoluuloja. Esimerkiksi Holokaustin kieltävät sivustot eivät tutkijoiden mukaan kannusta väkivaltarikoksiin juutalaisia kohtaan, mutta ne haastavat viestinnällään historian autenttisuutta ja ehdottavat, että juutalaiset ovat itse keksineet nämä väitteet valkoisten hirmuteoista. Kerrassaan mahtavaa historiankirjoitusta!
Tutkimus osoitti myös, että rasismi on edelleen erilaisten viharyhmien suosituin aihe: 91 prosenttia sivustoista nimesi juuri afrikanamerikkalaiset ulkoryhmäläisikseen. Mielestäni ainut lohduttava asia tutkimuksessa oli se, että sivustoilla kannustettiin varsin vähän väkivaltaan. Identiteettiä ja yhteisöllisyyttä ylläpidettiin lähinnä sosiaalisen luovuuden kautta.
Toisaalta vähäinen väkivallan puolustaminen tai siihen kannustaminen ei kerro koko totuuttaa. On tietysti mahdollista ja varsin oletettavaakin, että väkivallasta keskustellaan salaisemmin esimerkiksi sähköpostin välityksellä.
Understanding Cyberhate
Social Competition and Social Creativity in
Online White Supremacist Groups
Social Science Computer Review, Vol. 23 No. 1, 68-76
Karen M. Douglas
Craig McGarty
Ana-Maria Bliuc
Girish Lala
Tutkimuksella selvitettiin siis sitä, millaista viestintää ryhmäläiset käyttävät rekrytoidessaan uusia jäseniä ja levittäessään omaa ideologiaansa sekä sitä, kuinka ryhmäläiset perustelevat rasististen viestien levittämisen sekä itselleen että muille niin että ne ylläpitäisivät omia ennakkoluuloja ja poistaisivat mahdollisia epäilyksiä.
Tutkimusaineistona olivat Yhdysvalloissa perustetut 43 valkoisen rodun ylivaltaa kannattavaa internetsivustoa. Sivustoja analysoitiin ja arvioitiin kahden muuttujan, sosiaalisen kilpailun ja sosiaalisen luovuuden, kautta. Näiden esiintymistä sivustoilla mitattiin muun muassa tutkimalla sitä, kuinka paljon sivustoilla puolustetaan väkivaltaa ja kannustetaan sosiaalisiin konflikteihin.
Vastoin tutkijoiden oletuksia, sivustoilla sosiaalinen luovuus oli yleisempää kuin sosiaaliset konfliktit. Sosiaalisella luovuudella tarkoitetaan sellaista viestintää, jolla pyritään vertailun kautta erottamaan ulkoryhmäläiset sisäryhmäläisistä tavoitteena oman ryhmän paremmuuden osoittaminen.
Sivustoilla sosiaalisella luovuudella pyrittiin purkamaan epäilyksiä ja ylläpitämään toisiin rotuihin liitettyjä ennakkoluuloja. Esimerkiksi Holokaustin kieltävät sivustot eivät tutkijoiden mukaan kannusta väkivaltarikoksiin juutalaisia kohtaan, mutta ne haastavat viestinnällään historian autenttisuutta ja ehdottavat, että juutalaiset ovat itse keksineet nämä väitteet valkoisten hirmuteoista. Kerrassaan mahtavaa historiankirjoitusta!
Tutkimus osoitti myös, että rasismi on edelleen erilaisten viharyhmien suosituin aihe: 91 prosenttia sivustoista nimesi juuri afrikanamerikkalaiset ulkoryhmäläisikseen. Mielestäni ainut lohduttava asia tutkimuksessa oli se, että sivustoilla kannustettiin varsin vähän väkivaltaan. Identiteettiä ja yhteisöllisyyttä ylläpidettiin lähinnä sosiaalisen luovuuden kautta.
Toisaalta vähäinen väkivallan puolustaminen tai siihen kannustaminen ei kerro koko totuuttaa. On tietysti mahdollista ja varsin oletettavaakin, että väkivallasta keskustellaan salaisemmin esimerkiksi sähköpostin välityksellä.
Understanding Cyberhate
Social Competition and Social Creativity in
Online White Supremacist Groups
Social Science Computer Review, Vol. 23 No. 1, 68-76
Karen M. Douglas
Craig McGarty
Ana-Maria Bliuc
Girish Lala
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Vihan tutkimuskenttä
Hate Studies Through a Constructivist and Critical Pedagogical Approach (James M.Mohr, Journal of Hate Studies Vol. 6 No 1 2007-2008, 65-80)
Artikkelissa tarkastellaan vihan tutkimusta, oppimista ja opettamista konstruktivismin ja kriittisen pedagogiikan näkökulmien kautta. Tutkimuksen tavoite on eritellä koulutusohjelman kehittymistä ja päämääriä vihan tutkimuksen kentällä.
Kirjoittajan mukaan tiede voi vaikuttaa yhteiskuntaan luomalla erillisen vihan tutkimuksen kentän. Hän perustelee vihan tutkimuksen tärkeyttä vahingolla, jota vihasta aiheutuu yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnille. Esimerkiksi USA:ssa tehtiin vuonna 2002 yli 7400 viharikosta, joilla oli yli 9200 uhria. Kansainvälisesti viha näkyy esim. terrorismin, kansanmurhien ja verilöylyjen muodossa. Historian, psykologian, sosiologian, uskontotieteiden, journalistiikan, kasvatustieteiden sekä lain ja politiikan tutkimuksen näkemyksiä yhdistämällä saadaan aikaan parempi ymmärrys vihasta käsitteenä ja siihen liittyvistä ilmiöistä.
Konstruktivistinen käsitys oppimisesta korostaa oppijan tietoista toimintaa, jossa hän rakentaa uutta tietoa suhteessa aiempaan tietoonsa ja kokemukseensa. Konstruktivismin mukaan oppiminen on tietojen prosessoimista ja kokonaisuuksien muokkaamista. Kriittinen pedagogiikka taas tarkastelee tiedon, yksilöiden ja yhteisöjen järjestäytymistä ja poliittisuutta ja pyrkii sekä selittämään ja ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä että lisäämään tasavertaisuutta. Konstruktivismi haastaa opettajat kehittämään kokemuksellisia oppimismetodeja, ja kriittinen pedagogiikka pyrkii kehittämään syvempää ajattelua.
Mohr määrittää joitain perusperiaatteita vihaopintojen koulutusohjelmassa: holistinen eli kokonaisvaltainen näkemys, tieteidenvälisyys, dialogisuus, oppimisen ja opettamisen vuorovaikutuksellisuus ja kriittinen opetustyyli. Vihaopintojen avulla opiskelijat saavat kriittisen ja kyseenalaistavan tavan ymmärtää maailmaa. Artikkelissa esitetään myös ehdotuksia vihaopintojen kurssien kokoonpanoksi.
Artikkeli on mielenkiintoinen katsaus vihan tutkimukseen. Viha ilmiönä ei ole uusi, mutta globaali internet helpottaa viharyhmien leviämistä. Mielestäni on tarpeellista tutkia analyyttisesti sitä, miten viha järjestäytyy ja miten sen levittäjät toimivat.
Artikkelissa tarkastellaan vihan tutkimusta, oppimista ja opettamista konstruktivismin ja kriittisen pedagogiikan näkökulmien kautta. Tutkimuksen tavoite on eritellä koulutusohjelman kehittymistä ja päämääriä vihan tutkimuksen kentällä.
Kirjoittajan mukaan tiede voi vaikuttaa yhteiskuntaan luomalla erillisen vihan tutkimuksen kentän. Hän perustelee vihan tutkimuksen tärkeyttä vahingolla, jota vihasta aiheutuu yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnille. Esimerkiksi USA:ssa tehtiin vuonna 2002 yli 7400 viharikosta, joilla oli yli 9200 uhria. Kansainvälisesti viha näkyy esim. terrorismin, kansanmurhien ja verilöylyjen muodossa. Historian, psykologian, sosiologian, uskontotieteiden, journalistiikan, kasvatustieteiden sekä lain ja politiikan tutkimuksen näkemyksiä yhdistämällä saadaan aikaan parempi ymmärrys vihasta käsitteenä ja siihen liittyvistä ilmiöistä.
Konstruktivistinen käsitys oppimisesta korostaa oppijan tietoista toimintaa, jossa hän rakentaa uutta tietoa suhteessa aiempaan tietoonsa ja kokemukseensa. Konstruktivismin mukaan oppiminen on tietojen prosessoimista ja kokonaisuuksien muokkaamista. Kriittinen pedagogiikka taas tarkastelee tiedon, yksilöiden ja yhteisöjen järjestäytymistä ja poliittisuutta ja pyrkii sekä selittämään ja ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä että lisäämään tasavertaisuutta. Konstruktivismi haastaa opettajat kehittämään kokemuksellisia oppimismetodeja, ja kriittinen pedagogiikka pyrkii kehittämään syvempää ajattelua.
Mohr määrittää joitain perusperiaatteita vihaopintojen koulutusohjelmassa: holistinen eli kokonaisvaltainen näkemys, tieteidenvälisyys, dialogisuus, oppimisen ja opettamisen vuorovaikutuksellisuus ja kriittinen opetustyyli. Vihaopintojen avulla opiskelijat saavat kriittisen ja kyseenalaistavan tavan ymmärtää maailmaa. Artikkelissa esitetään myös ehdotuksia vihaopintojen kurssien kokoonpanoksi.
Artikkeli on mielenkiintoinen katsaus vihan tutkimukseen. Viha ilmiönä ei ole uusi, mutta globaali internet helpottaa viharyhmien leviämistä. Mielestäni on tarpeellista tutkia analyyttisesti sitä, miten viha järjestäytyy ja miten sen levittäjät toimivat.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Viharyhmien jäljillä
Blogissamme on jo käsitelty nuorten houkuttelemista viharyhmiin internetin avulla. Myös espanjalainen El Imparcial kirjoittaa parin viikon takaisessa jutussaan internetin mahdollisuuksista nuorison rekrytoinnissa. Verkossa on helppo naamioitua ja hivuttautua kohteiden lähelle vaivihkaa toisenlaisten teemojen avulla. Esimerkiksi jalkapallosta kiinnostuneille nuorille aletaan vähitellen lähettää natsimyönteistä materiaalia. Identiteettiään vasta kehittävät nuoret saattavatkin helposti saada propagandasta vaikutteita.
Verkon riskeistä aletaan kuitenkin olla tietoisempia ja huolestuneempia. Lehden mukaan kansalaisten aktiivisuus ja yhteistoiminta on tärkeää, koska poliisilla ja muilla viranomaisilla ei ole tarpeeksi resursseja valtavan verkkomaailman tarkkailemiseen. Ongelma on siinä, että oikeuteen päätyneet tapaukset edistyvät hitaasti, mutta internetin nopeus on hallitsematonta.
Rasistista ja laitonta materiaalia välittävien lähteiden jäljittäminen on kuitenkin mahdollista tietokoneen IP-osoitteen avulla, ja kokonaisten rasististen ryhmien paikallistaminen onnistuu tosielämää helpommin internetin kautta.
Verkon riskeistä aletaan kuitenkin olla tietoisempia ja huolestuneempia. Lehden mukaan kansalaisten aktiivisuus ja yhteistoiminta on tärkeää, koska poliisilla ja muilla viranomaisilla ei ole tarpeeksi resursseja valtavan verkkomaailman tarkkailemiseen. Ongelma on siinä, että oikeuteen päätyneet tapaukset edistyvät hitaasti, mutta internetin nopeus on hallitsematonta.
Rasistista ja laitonta materiaalia välittävien lähteiden jäljittäminen on kuitenkin mahdollista tietokoneen IP-osoitteen avulla, ja kokonaisten rasististen ryhmien paikallistaminen onnistuu tosielämää helpommin internetin kautta.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Koulukiusaaminen verkossa
Kuten aiemmissa postauksissa on todettu, verkko voi olla vaarallinen paikka nuorille. Virtuaalinen koulukiusaaminen on yksi niistä varjopuolista, jotka liittyvät lasten ja nuorten sähköiseen kanssakäymiseen.
Kowalskin ja Limberin (2007) tutkimuksesta käy selville, että kiusaaminen on melko yleistä verkossa. Eniten kiusaamista tapahtuu chat-keskustelujen, pikaviestien sekä sähköpostin välityksellä. Kysely tehtiin 3767 6.-8.-luokkalaiselle nuorelle Yhdysvalloissa. Oppilaista 11 prosenttia koki tulleensa kiusatuksi verkossa, ja 4 prosenttia vastasi olleensa kiusaaja. Toisin kuin perinteisessä koulukiusaamisessa, verkossa suurin osa kiusatuista ja kiusaajista oli tyttöjä. Erilaista oli myös se, että lähes puolet kiusatuista ei tiennyt kiusaajan henkilöllisyyttä. Verkossa kiusaamisella voi kuitenkin olla rajaton yleisö ja jopa tuhoisammat vaikutukset. Kynnys kiusaamiseen voi madaltua ratkaisevasti juuri anonymiteetin takia.
Verkko on avartanut myös koulukiusaamisen mahdollisuuksia. Myös tästä syystä vanhempien tulee olla tietoisia lastensa virtuaalielämästä ja osattava reagoida oikein. Koululaitosten rooli on olla perillä ja tiedottaa verkon vaaroista ja ohjeistaa sen torjuntaa.
Robin M. Kowalski, Susan P. Limber
Journal of Adolescent Health, Volume 41, Issue 6, December 2007, Sivut: S22-S30
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)